Mikä ihmeen HeLMi®?

Tämä minikurssi perustuu HeLMi®-menetelmään. HeLMi® eli hevosavusteinen läsnäolon taito yhdistää mindfulnessharjoittelun hevosten kanssa tehtävään vuorovaikutustyöhön. Hevosen ainutlaatuinen herkkyys ja luonnollinen kyky elää läsnä tässä hetkessä toimivat mahtavana apuna mindfulnesstaitojen harjoittelussa.

Rekisteröityjä HeLMi®-ohjaajia on koulutettu Suomessa vuodesta 2014 lähtien.

Mitä on mindfulness?

Mindfulness tarkoittaa hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Se on taito, joka meillä jokaisella on olemassa, mutta joka usein on hautautunut arjen kiireiden ja rutiinien alle. 

Mindfulnessissa harjoitellaan muun muassa asioiden tekemistä tietoisesti ja hyväksyvää suhtautumista tilanteisiin, ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Mindfulness auttaa kytkemään aivojen automaattiohjausta pois ja mahdollistaa tietoisempien valintojen tekemisen arjessa.

Mindfulnessilla on useita tutkittuja hyötyjä: mm. stressinhallinta lisääntyy, uni paranee ja havaintokyky terävöityy.

Tällä minikurssilla saat tiiviin johdatuksen mindfulnessin perusteisiin ja pääset alkuun käytännön harjoituksissa. 

Mindfulness on ratsastajalle huikea apuväline, sillä hevosen selässä jos jossain on hyötyä oman mielen hallinnasta, keskittymisestä ja tietoisten valintojen tekemisestä.

Oma mindfulness-polkuni

Oma polkuni läsnäolotaitojen äärelle on ollut välillä kivikkonen ja hyvinkin mutkikas. Joitakin vuosia sitten olin haalinut arkeeni liian monta liikkuvaa osaa (kokopäivätyön lisäksi oman yrityksen pyörittäminen, lapsiperhearki, hevosharrastus ynnä muuta mukavaa, ja kaikki aikaa vaativaa...).

Ruuhkavuosiarjessa koin hevosharrastuksen vuokrahevosen kanssa (silloin ei onneksi vielä ollut omaa hevosta!) kerran viikossa olevan ihana hengähdyshetki, jossa oli helpompi olla läsnä hetkessä, mutta muuten lähinnä sinkoilin paikasta toiseen minuuttiaikataululla. Tämä automaattiohjauksella arjessa pyristely oli toisaalta myös ”helppoa”, koska ei tarvinnut (tai siis ehtinyt) kohdata itseään ja pysähtyä huomaamaan mitä itselle kuuluu. En tuolloin itse oikein edes huomannut miten stressaantunut ja huonosti voiva olin.

Kun tilanne rauhoittui ja kiireet vähenivät opintovapaan myötä, tulikin aikamoinen romahdus ja putoaminen syvään kuoppaan. Omien ajatusten ja tunteiden kohtaaminen tuntui vieraalta ja kuormittavalta, kun vuosien ajan kasautuneet ja sivuun jätetyt asiat rysähtivät kerralla silmille.

Kun vihdoin olisi ollut aikaa tehdä kaikkea mitä oli aiemmin suunnitellut tekevänsä "sitten kun on aikaa", en saanutkaan mitään aikaiseksi, vaan puoli päivää saattoi kulua sohvalla ikkunasta ulos tuijottaen ja kaikenlaisia esiin vyöryviä tunteita ihmetellen. Tuolloin hevoset olivat edelleen tärkeä tukipilari itsensä löytämisessä, mutta mutkien kautta päädyin myös kokeilemaan  mindfulness-harjoituksia ja muutenkin lähdin miettimään omasta hyvinvoinnista huolehtimista uudella tavalla. Läsnäoloharjoitukset olivat aluksi haastavia, kun esiin nousi monenlaisia tunteita ja niiden kohtaaminen tuntui vieraalta ja raskaalta.

Myöhemmin lisähaasteita tuli ensimmäisen oman hevosen kanssa kohdatuista vaikeuksista ja vaaratilanteista. Näistä kehittyi paha ratsastuspelko ja jännitys oman hevosen kanssa toimimiseen. Tallille meneminen ahdisti ja pelotti. Oma rakas hevonen aiheutti paljon huolta ja murhetta. (Haasteiden taustalta löytyikin sitten hevosen paha selkävamma ja kipuoireet, minkä takia ystävä täytyi lopulta päästää laukkaamaan taivaslaitumille). Tuo aika pakotti kyllä monenlaisten tunteiden kohtaamiseen ja opetti minulle todella paljon paitsi hevosista, myös itsestäni ja elämästä.

Vähitellen tilanne alkoi kuitenkin muuttua, ja arkeen löytyi sellaisia palikoita, jotka ovat ajan mittaan tuoneet paljon muutosta. Tämä ei tapahtunut viikossa eikä kahdessa, vaan nyt kun katson tilannetta muutaman vuoden taaksepäin, huomaan että monet pienet askeleet ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Mindfulness ja läsnäolotaitojen oppiminen ovat olleet tärkeä osa prosessia ja tämä on toiminut innoituksena hyödyntää niitä myös työvälineenä asiakkaiden kanssa, ja nyt myös verkkokurssin muodossa.

Tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa nauttivani tavallisesta arjesta ihan eri lailla kuin viisi vuotta sitten. Vaikka ruuhkavuodet edelleen jatkuvat, tuntuu kuin aikaa olisi enemmän ja löydän paljon iloa ihan pienistä  arjen asioista. Myös oleminen hevosten kanssa on rennompaa ja olen ylipäänsä oppinut välillä ihan vaan "olemaan" ainaisen tekemisen sijaan. Armollisuus itseä kohtaan on lisääntynyt ja sitä kautta suorituspaineet ja täydellisyyteen pyrkiminen vähentyneet.

Mindfulnesstaitojen vahvistaminen on tuonut elämään uteliaisuutta, oppimisen iloa ja levollisuutta. Näitä oppeja on nyt ilo myös jakaa muiden käyttöön!